perjantai 22. kesäkuuta 2012

Provinssirockin jälkitunnelmia


Hello!

Nyt, kun juhannusloma alkoi ja Levy Päivässäkin jäi ansaitulle pienelle kesälomalle, ajattelin vihdoin aktivoida oman blogini pitkästä aikaa. Vuoteen en ole kirjoitellut tänne yhtikäs mitään. Se oli kuitenkin tietoinen valinta: kun tekee yhteen blogiin musiikkiarvosteluja, yhdelle nettisivulle peliarvosteluita + käy joka päivä duunissa ja koittaa siinä samassa vielä harrastaa liikuntaa, on helppo todeta, että aikaa ei riitä joka paikkaan. 

By the way, kävin viikko sitten Provinssirockissa. Se oli itselleni ensimmäinen kerta. Perjantain ja lauantain sain nauttia festarielämästä ja kaikin puolin Provinssista jäi käteen erittäin kivat fiilikset. Hyvin järjestetty festari, paljon iloisia ihmisiä ja muutama erittäin hyvä bändikin.




Tein tällaisen hienon TOP 3-listan Provinssirockin parhaista jutuista, olkaa hyvä:

1. Snow Patrol


Vihdoin voi huokaista ja sanoa, että nyt se on nähty! Jo todella kauan omiin lempibändeihin kuulunut Snow Patrol esiintyi Provinssin perjantai-illassa päälavalla ja yhtye soitti mukavan hittikimaran Suomi-faneille. Kahden ekan levyn maailmoihin bändi ei valitettavasti sotkeutunut, mutta nähtiinpä setissä biisejä muun muassa myös Final Strawilta.


Bändin tyyliin ei kuulu mikään lavarevittely, vaan vähän rockahtavammatkin biisit vedetään suhteellisen hillitysti. Eikä se oikeastaan menoa yhtään haitannut. Pianopimputtelu New York, rockaava Chocolate ja yhdeksi bändin kovimmista hiteistä muodostunut Open Your Eyes saivat ihon toden teolla kananlihalle.


Kaikin puolin todella onnistunut keikka näin fanin näkökulmasta tiirailtuna. Oli hienoa todeta, että Gary Lightbody on myös ihan hemmetin sympaattinen mies. Mies ei uskonut, että Suomi näyttäisi kaiken kaikkiaan näin vihreältä kesäisin!


2. Leirintäaluemeiningit


Provinssinssa leiriytyminen oli kerrassaan mallikkaasti toteutettu. Leirintäalueita oli monta, ne oli tosi lähellä festarialuetta ja niissä oli todella hyvä meininki! Teltta-alueella oli kiva fiilistellä kaverien seurassa ja kaikilla oli hauskaa.


Hienoa Provinssissa on kans se, että festarialueelta pääsee aina poistumaan jos haluaa. Monilla muilla festareillahan tätä mahdollisuutta ei ole: jos esimerkiksi menet kerran sisään sinne festarialueelle, et pääse käymään leirintäalueella mutkaa ollenkaan ennen kuin vasta poistut kokonaan.




3. Sää


Sää oli kerrassaan mahtava. Täällä Lapissa ei ole ollut tänä kesänä vielä yhtään kunnon hellepäivää. Oli kerrassaan makia tunne, kun aurinko paistoi kirkkaana taivaalta vailla yhtään pilveä. Ja sääskiä ei tarvinnut pelätä yhtään! Kerkesin ruskettuakin ihan kiitettävästi.


Itsehän en ollut paikan päällä kuin pari päivää, kuulin jotain huhua että sunnuntaina olisi satanut oikein railakkaasti. Noh, eipä vaikuttanut omaan festarikokemukseen yhtään.

Kaikin puolin jäi todella kivat fiilikset Provinssista. Harmi vaan, etten sunnuntain esiintyjiä päässyt näkemään ollenkaan. Esimerkiksi The Gaslight Anthem olisi kiinnostanut todella paljon, samaa voisi sanoa myös Justicesta. Ja rahaahan paloi ihan kivasti, kun täältä Lapista käsin piti paikan päälle lähteä. Sitten meikäläinen ei tajua, että vaikka mulla oli järkkärikin mukana niin en tajunnu sillä ottaa juuri yhtään kuvia reissusta. Näyttää pahasti kuitenkin siltä, että lähetään kavereiden kanssa ensi vuonna uusiksi!


Mul ois hirveästi sanottavaa monista levyistä, joita on julkaistu ihan lähiaikoina! Levy Päivässä palaa lomilta kuitenkin vasta loppukesästä. Niitä lisää silloin siis!


Parin viikon päästä koittaakin sitten Ruisrock. Ennakkoon voisin sanoa, että odotan festaria enemmän kuin ehkä mitään musiikkitapahtumaa ikinä - kiitos tämän bändin:




Hyvää juhannusta kaikille!

maanantai 19. syyskuuta 2011

Nyt se siis alkaa!



Uusi blogi on siis viimeistäkin pientä silausta vaille valmis! Maanantaina starttaa siis minun ja kolmen muun tyypin voimilla pörräävä Levy Päivässä -blogi. Ota selvää mistä on kysymys ja klikkaa alla olevaa linkkiä:

tiistai 13. syyskuuta 2011

Jäähyväiset Interlolille, tervetuliaiset uudelle blogille!

Morskakin odottaa innolla, että mitä sieltä on syksyn päälle tulossa!
Moi. Joudun valitettavasti pistämään pillit pussiin Interlolin osalta ainakin toistaiseksi. Mutta mutta! Minä ja muutama kaverini alamme pyörittämään vähän erilaista blogiyritystä tässä syksyn päälle. Homma alkaa olemaan jo sillä mallilla, että pääsemme aloittamaan tuon uuden blogin ihan piakkoin. Siispä sinä Interlol-lukija: stay tuned!

Tuloillaan on jotain todella todella mielenkiintoista, lupaan sen.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Kesäpurkitus


Jäivät Kanyen räpäytykset väliin tältä kesältä
Kello: 13.20
Olotila: Aamu-unisen kiva
Nyt soi: Hooray for Earth - Realize It's Not The Sun


Tämä kesä on vähän tämmöstä aikaa ettei kerkeä tai malta istahtaa koneen ääreen muutamaksi tunniksi kirjottelemaan, vaan mielummin tekee jotain iha muuta! Siitä on tosiaan tasan kuukausi taas ku oon viimeks tänne mitään rustaillu.

Kerron heti alkuun muutaman asian: en ollut todistamassa Flow-festareilla Kanye Westin, Ariel Pinkin, James Blaken, Destroyerin tai minkään muunkaan kovan artistin esitystä. Missasin kaikki, itse asiassa jouduin missaamaan kaikki festarit tältä kesältä. Rahatilanne on ollut sellainen, ettei minkäänlaista festaribudjettia ole edes ollut mahdollista luoda. Noh, nyt kun jälkeenpäin ajattelee niin en mä mitään katastrofaalista missannut tältä kesältä - Interpolin Euroopan kiertue ei koskaan yltänyt Suomeen asti ja The National tulee mitä luultavimmin näyttäytymään Suomessa vielä monta kertaa. Joten ei kait siinä. 

Katseet ovatkin jo sitten aivan muualla kuin viime kesässä: olen innoissani ensi syksyn Suomen keikkavieraista, näistä mainittakoon ainakin Kaiser Chiefs ja Junior Boys. Kummankin keikalle olen varannut jo liput. Niitä aion lähteä katselemaan siis todella suurella todennäköisyydellä! Helsingin Circuksessa en ole vielä ikinä käynyt, sekin tulee sitten lokakuussa katsastettua Kaiser Chiefsin keikan merkeissä.


Haluan kertoa teille vielä rakkaat lukijat yhdestä tosi kovasta bändistä, jota kukaan ei ole sen kummemmin vielä noteerannut huikeasta tän vuoden levystä huolimatta:

Kyseessä on siis bändi nimeltään Hooray for Earth. Laskiskelin, että True Loves-uutukaiselta löytyi ainakin viisi sellaista kappaletta, jotka sai ihon kananlihalle ihan ensituntumalta. Näistä iskukykyisin taisi olla tämä biisi:



Ihan kohta julkaistaan myös Kasabianin, The Kooksin ja The Drumsin uudet lätyt. DJ Shadown uuteen levyynkään ei pitäisi enää kovinkaan pitkä aika olla. Niitä odotellessa kannattaa sahata Hooray for Earthin True Lovesia kaikin voimin!

Nyt ku jälkeenpäin ajattelee niin mun "kesä" alkoi vasta heinäkuun 8. päivä. Koko kevät ja alkukesä on mennyt valtion hotellissa haahuillen, eipä siinä ole hirveästi ehtinyt muuta elämää viettämään. Mutta onneksi se on ohi nyt!


Minä lähden tästä nyt kahvin keittoon. Se on morjens, toivotaan että seuraavaan blogimerkinnän ilmestymiseen ei mene kuukauden päiviä!

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Kuukauden päiväthän tässä melekeen taisi pyörähtää





Cut Copy,  mun virallinen kesäfiiliksen nostattaja
Kello: 15.30
Olotila: Kiva
Nyt soi: Cut Copy - Hearts on Fire


Ainiin, tajusin juuri tänään että mullahan oli olemassa täällä tällainen pieni blogin tynkä, jota en ole tajunnut päivittää lähes kuukauteen. Noh, siihen syynä lähinnä varsin rikas siviilielämä ja muutenkin ollut tosi paljon tekemistä viime aikoina! Tämän kuukauden aikana on kerennyt tapahtua vaikka ja mitä. Esimerkiksi armeijakin saatiin vihdoin päätökseen. Se on aika hieno juttu se.

Huomenna olis tarkoitus lähteä käymään Ivalossa. Sinne pääsee täältä Kolarista bussilla oikeastaan vaan Rovaniemen kautta. Herätys aamulla olis siis ennen kuutta ja ei muuta kuin bussipysäkille marssimaan. Onnistuin vähän aikaa sitten hävittämään lompakonkin, mutta se onneks löyty. Joku rehti papparainen oli poiminut sen jalkakäytävältä talteen ja vienyt poliisiasemalle. Mitään ei ollu lompakosta hävinny, rahatkin oli kivasti kaikki tallella! Ja muuten, perjantaina esiintyis Hämeenlinnassa Manic Street Preachers! Haluaisin kovasti sinne, mutta rahatilanne on meleko huono.

Mä oon miettiny, että voisin ehkä uudistaa tätä mun blogia jollain lailla. Mielessäni kävi muun muassa ajatus, että voisin joka päivä esitellä jonku albumin mikä on mulle jollain lailla tärkeä ja mikä on tehnyt muhun vaikutuksen. Siinä sitten samalla ois kiva muistella mitä kaikkia levyjä sitä onkaan tässä viime vuosien saatossa oikein pyörittänyt.

Haluatko sinä saada kesäfiiliksen itsellesi juuri nyt? Tässä ois viis hemmetin kovaa kesälevyä kuunneltavaksi:

1. Cut Copy - In Ghost Colours (2008)




2. Vampire Weekend - Vampire Weekend (2008)




3. Foals - Total Live Forever (2010)




4. Cults - Cults (2011)




5 Wavves - King of the Beach (2010)




Tällainen päivitys sitten tällä kertaa. Aika turhaa jauhamista, mutta deal with it. Mutta teille aktiivisille lukijoille (jos sellasia edes enää on): stay tuned! Tää blogi saattaa kokea tovin kuluttua suuria muutoksia. Ensi kertaan, adios!

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Tylsä tiistai on tylsä tiistai.

Wild Beasts on pop
Kello: 21.15
Olotila: Letkeä ja laiska
Nyt soi: Wild Beasts - Lion's Share


Heimoivaan. On tiistai, en oo saanu tänään juuri mitään aikaiseksi. Ei sillä, että mun pitäis näillä juhannuslomilla saadakaan mitään mullistavaa aikaseksi mut silti tunnen itseni kunnon sohvaperunaksi. Vaikka tuol onki kunnon kaatosade niin sain vähä aikaa sitten päähänpiston lähteä uimaan! Vesi oli ihan saakelin kylmää mutta kävinpä silti siellä joessa polskimassa. Nyt haluttais laittaa melekeen takkaan tuli. Mul on ikävä intin niitä hetkiä ku ulkoa hemmetin kovasta pakkasesta tultii telttaan pistään kamina kuumaksi, ai että! Voi niitä aikoja.


Sitten muihin juttuihin. Monet on kuullu varmaan tänä keväänä tapauksesta nimeltään Wild Beasts. Falsettilaulantaa, omaperäisen koukuttavia rumpuyhdistelmiä ja kaikkea muuta jännää, ya? Jep, itselle kävi niin kuin monille muillekin kävi tämän bändin kanssa. Ekat kuuntelukerrat hirvittivät, seuraavilla aloin jo päästä jyvälle ja nyt olen jo koukussa. Rehellisesti sanottuna oon kuunnellu Smother- ja Two Dancers-levyt tänään lävitse kolmeen otteeseen. Ja haluttais kuunnella vielä lisää. Smotherhan on ollut tän kevään ehdoton arvostelijoiden lellikkilevy. Kiitettäviä arvosanoja on herunut niin NME:ltä kuin Pitchforkiltakin. Yhtye vetas Joolsissa ihan mielettömän koskettavan shown hetki sitten, suosittelen tsekkaamaan:

Jos tarkkoja ollaan niin tämän videon jälkeen olin hyvin vakuuttunut siitä, että jos klikkaan Amazonista Smotherin ostopainiketta en tule tekemään todellakaan huonoa investointia!



Bon Iver kilahti tänään postilaatikkoon, SIAS tuli jo viime viikolla!
Kovassa kuuntelussa on myös ollu tän vuoden kaks kovinta pitkäsoittoa eli Arctic Monkeysin Suck it and See ja tänään virallisesti julkaisunsa saanut Bon Iverin nimikkolevy. Voin sanoa, että moneen vuoteen ei oo julkaistu näin laadukkaita albumikokonaisuuksia kuin nämä kaksi. Bon Iveristä voisin piakkoin jonkinlaista arviota rustata!

Muuttelin myös eilen hieman järjestystä huoneessa. Haluaisin tänne huoneeseen sellasen kunnollisen tietokonetuolin. Alkaa pikkuhiljaa perse puutumaan ku istuu tässä puupenkillä päivästä toiseen! Alla muutamia kuvia mun huoneesta tällä hetkellä:







Ei kai tässä sen kummempaa. Koitin osallistua tänään YleX:n välispiikkiskabaan, mutta olin ilmeisesti liian hidas. Tiedän 100% varmuudella sen vastauksen siihen, vitsit ku saisin vaan tilaisuuden päästä linjoille! Noh, ei muuta kuin huomenna uusiksi yrittämään. Huomenna koitan myös duunailla jotai tuolla ulkonaki, toivottavasti ei vaan oo yhtä sateinen ilma kuin tänään. Mut joopa joo, ei muuta kuin ensi kertaan! Mul on kaapissa hemmetin iso vesimeloni, menen syömään sen nyt pois. ->



torstai 16. kesäkuuta 2011

TJ 22 & lomafiilistä pukkaa!

Kello: 20.40
Friendly Fires + Kesä = Toimii!
Olotila: Unettaa melekosesti 
Nyt soi: Battles - Ice Cream



Terveiset täältä kassulta. Vietin mukavan päivän tänään komennuksella Rovaniemellä. Aurinko paistoi ja meikä lääkärikäynnin jälkeen paistatteli Rovaniemen keskustassa hymyssä suin. On se mukava käydä kolmen hemmetin tylsän kassupäivän jälkeen ihmisten ilmoilla piipahtamassa. Kävin tosiaan magneettikuvauttamassa tän mun olkapään, joka muutama viikko sitte meni paskaksi täällä armeijassa hurjaakin hurjemmassa jalkapalloturneessa. Huomenna tosiaan alkais kymmenen, kyllä kuulit oikein KYMMENEN päivän juhannuslomat. Tuntuu tosi tosi kivalta, tossa ajassa varmaa kerkee armeijarutiinit unohtumaan totaalisesti mut ei haittaa. Palvelusta nuiden lomien jälkeen jäljellä enää 11 aamua! Näin se aika rientää, tuntuu että siitä on vain hetki ku taisteltiin hyisevää pakkasta vastaan -40 asteen lämpötilassa talvella ampumaleirillä!

Näinpä näin. Kuulin juuri, että olin voittanu YleX:n uuden musiikin iltavuoron parhaan tehokommentin palkinnon. Palkinnoks sain YleX t-paidan, aika huikaisevaa! Tehobiisihän ei ollu tosiaankaan kuin ehkä tän vuoden tähän mennessä kovin biisi, eli Bon Iver - Calgary. Jos joku haluaa kuulla siitä tän päiväsestä, niin linkki löytyy kun painat tästä ja kelaat tuon pätkän kohtaan 1.51.15.

Tutustuin vähän aikaa sitten Friendly Firesin uuteen lättyyn. Haluan sanoa sanasen siitä:

Friendly Fires - Pala

Friendly Fires, vuonna 2008 oma mielipiteeni tästä bändistä oli lähinnä halvan miehen Cut Copy. Toisella yrityksellään Friendly Fires onnistuu lisäämään musiikkiinsa enemmän kerroksia ja sitä kautta uusi levy kuullostaa paljon paremmalta.

Kun kuuntelin levyn ekaan kertaan lävitse, en saanut totta puhuen mitään irti. Koko levy tuntui yhdeltä isolta kimpaleelta, soundien sekamelskalta ilman minkäänlaista tarttumapintaa. Pala kuitenkin vaatii ainakin 3-4 läpikuuntelukertaa ennen kuin se alkaa näyttää kynsiään. Friendly Firesin uutta levyä ei voi ainakaan sanoa kovin tajunnanräjäyttäväksi tai kekseliääksi mutta se onnistuu julkaisuajankohdallaan osumaan kuuntelijaan hermoon täydellisesti - kesäiset kitarariffit yhdistettynä kesäisiin synasoundeihin antavat lupauksen jopa vuoden kesälevystä.

Kesäisimmät fiilikset onnistuu antamaan ehdottomasti Pull Me Back To Earth, Hawaiian Air ja Show Me Lights. Hittikappaleeksi povattu Live Those Days Tonight taas muodostuu pieneksi sudeksi. Levykokonaisuutta ei muutenkaan voi päästää menemään ihan virheettömin papereihin. Välillä tuntuu, että kappaleissa on liikaa toistoa - se koituu luultavasti levyn heikoimmaksi puoleksi.

Ei tämä levy pysty kylläkään laittamaan mitenkään kampoihin Cut Copyn uutukaiselle, se on fakta. Mutta ei kait siinä. Palaa kannattaa ainakin kuunnella vielä niin kauan kuin kesää on jäljellä!



Ensi kertaan se on mörö!