 |
| Kauko on kovis, tiedäthän sen? |
Se, joka mun musiikkimaun vähänkään paremmin tietää, voi kyl sanoa että suomalainen ja ennen kaikkea SUOMENKIELINEN musiikki ei saa multa yleensä minkäänlaista sympatiaa. Tänä iltana päätin kuitenkin katsoa tuota vihollistani suoraan silmiin - kokosin pitkän Spotify-listan, jossa on liuta tän hetken "kovimpia" suomalaisnimiä. Täällä on tosiaanki musiikkia ihan öö Ristosta Huoratroniin ja Sister Flosta Eleanoora Rosenholmiin ja Anal Thunderiin. Joten kaikkea siis löytyy. Kuitenkaan mulla ei riitä mielenkiinto tutustua vanhempaan suomalaiseen musiikkiin. Ehkä se on minulle ylitsepääsemätön genre. Jätin siis kaikki vanhat konkarit suosiolla pois tästä merkinnästä, koska en osaa sanoa niistä muutenkaan juuta enkä jaata. Kaukon halusin kuitenkin lisätä tohon kuvaksi, koska se on aika cool jäbä.
 |
| Karu totuus: ruotsalaiset ovat vain kovempia. |
Olen siis aika kriittinen suomalaisen musiikin suhteen. Mutta ei kaikki suomalainen musa paskaa todellakaan ole - poikkeuksia tietenkin on. Esimerkiksi Minä ja Ville Ahonen on pitkästä aikaa musiikkia, jonka suomenkieliset sanat koskettaa ja tuntuu jotenki uppoavan muhun. Huomaa, että biisien sanoja ei ole tosta vaan keksitty, vaan niissä on olemassa oma merkityksensä. Ja Lapkossa on myös oma viehätysvoimansa, harmi vaan että monet maailmanluokan yhtyeet tekevät saman duunin niin paljon paremmin kuin meidän oma Lapko, että siihen ei ole Ville Maljallakaan paljon sanomista. Oon edelleen sitä mieltä, että liian moni suomalainen artisti ja bändi sortuu kirjoittamaan biisejä ilman minkäänlaista suurempaa merkitystä. Se pistää vituttamaan, ei kuuntelemaan. Sit välillä tuntuu, että me suomalaiset eletään jossain ihan oman junttikuplan sisällä, eristyksissä muista Euroopan maista. Kovia sanoja maassamme ovat umpisurkeita rockabillycovereita vetävä saksalainen The Baseballs ja Ällöttävän imelä Lauri Tähkä Elonkerjuu yhtyeineen - eikö se kerro jostain?
 |
| Villa Nah - ehkä se lupaavin tuleva yhtyeemme |
Hyvänä esimerkkinä inhoan bändejä kuten Regina, YUP ja Eleanoora Rosenholm. Laulut ovat yhtä lallattelua, ne eivät kerro mistään ja taiteilevat joka biisillään huumorin rajamailla. Reginaa en menisi kuuntelemaan livenä mistään hinnasta - ylihilpeät kappaleet saa mun korvat huutamaan. Mutta toisaalta taas oon hyvin optimistinen muutaman elektronisen yhtyeen suhteen: Villa Nah ja Huoratron kuullostavat tuoreilta tapauksilta, joille voisi olla tilausta ulkomaillakin. Samoin näiden kahden lisäksi French Films, LCMDF, Magenta Skycode ja mun uusin tuttavuus For the Imperium ovat suht lupaavan kuuloisia yhtyeitä. Kuka tietää, jospa näistä jokin sitten muutaman vuoden päästä puhkeaisikin todellisesti kukkaan. Itse asiassa Villa Nah esiintyy tammikuussa Hollannin Groningenissa järjestettävissä Eurosonic-festareilla, jonne on kutsuttu Euroopan lupaavimmat uudet tulokasyhtyeet.
Mutta niin kuin sanoin: on meillä muutamia loistavia yhtyeitä, jotka saa väkisinkin suunpielet ylöspäin! Toivoa siis vielä on. Nostan tähän loppuun nyt KOLME suomalaista kappaletta, jotka saa mun sisäisen musiikkiviisarin värähtelemään. Aika hemmetin tyhmästi sanottu, mutta joo. Tässä ne tulevat:
1. Minä ja Ville Ahonen - Sano
Ensimmäisenä täytyy sanoa, että Ville Ahosella on kertakaikkisen mainio ääni. Se pysäyttää kuuntelemaan ja sanojen merkitys nousee arvoon arvaamattomaan. Kappale on muutenki tosi kaunis, suhteellisen minimalistinen taustasoundi kytkettynä Ahosen kauniiseen ääneen toimii kertakaikkisen hyvin. Vuoden paras suomenkielinen biisi mielestäni on tässä.
2. Joensuu 1685 - (You Shine) Brighter Than Light
Joensuu 1685 on yks 2000-luvun parhaista suomalaisista bändeistä. Harmi vaan, että heput ei oo jaksanu tehdä kuin sen yhden ainoan levyn. Ton debyyttialbumin parhaaksi biisiksi nousee ehdottomasti (You Shine) Brighter Than Light, jonka musiikin tahtiin on helppo nyökytellä päätä. Näin hienoon sävellykseen on vaikea kyllästyä. Bändin musiikissa on aistittavissa paljon vaikutteita esimerkiksi My Bloody Valentinesta ja Spiritualizedista, joihin kyseessä oleva bändi on itsekin sanomansa mukaan soundilla tähtää. Hieno kappale, hieno bändi - tätä lisää kiitos!
3. French Films - Take You With Me
Valitettavasti Minä ja Ville Ahosen kappale jää ainoaksi suomenkieliseksi biisiksi, sillä oli pakko pistää kolmanneksi valinnaksi tähän joissakin piireissä jopa Suomen omaksi The Drumsiksi kruunattu French Films, jonka viime syksysen EP:n perusteella voin luvata heille lupaavaa uraa. Valitsin tähän tolta EP:ltä tosiaan kappaleen Take You With Me, joka kymmenien läpikuuntelukertojen jälkeen kiteytyi läpyskän parhaaksi ralliksi. Hemmetin raikasta musaa, kuvittelisin kuuntelevani tätä jatkossakin. Toivottavasti saavat ton virallisen kokonaisen levyn kohta valmiiksi.
Näin tällä kertaa. Se on adios!
Jeah, joku muukin osaa ilmeisesti olla pitämättä suomalaisesta musiikista vaikka muuten aivan mahtaa musamaku onkin. Omalla kohdalla se tuntuu vaan... oudolta kuunnella suomeksi laulettuja lauluja, koska no jos rehellisiä ollaan, niin suomi ei ole laulettuna mitenkään kovin hienon kuuloinen. Toinen sitten taas on se, että suomenkielisen musiikin kanssa tulee oltua tekemisissä lähinnä radion (Yle X:n) kanssa ja ne tuppaa soittamaan pelkästään Cheekiä tai sitä mikä se nyt onkaan, Uusi Fantasia, no kuitenkin se joku tosi ärsyttävä bändi.
VastaaPoistaJos nyt joku hyvä suomalainen pitää sanoa (on niitäkin!), niin kyllä heti ekana tulee mieleen The Crash. Se on ihana, hihi.
Ihan vaan näin randomisti ajattelin tulla avautumaan. :-D
Nojoo. Ehkä meikä on vaan niin tottunu tuohon enkkuun, että sitä ei tollanen suomenkielinen laulanta oikein millään meinaa ihastuttaa. :D
VastaaPoistaOikeassa olet, mutta YleX:llä on sentään muutamia asiaohjelmia (X-Ryhmä, Veli Kauppisen musiikinerikoisohjelma & Parasta Ennen!) jotka soittaa oikeasti hyvää musiikkia eikä vaan nuita umpikulutettuja listahittejä. Ne ohjelmat siis kunniaan!