perjantai 24. joulukuuta 2010

Wayne Coyne, Be Our Santa Claus

Kello 03:00
Olotila: Kiwa
Nyt soi: Viola - Wayne Coyne, Be Our Santa Claus


Tajusin muuten täs yks päivä et Flaming Lipsin laulajasta, Wayne Coynesta tulis aika oiva joulupukki. Aika jännää.


Ihanaa myöhäisiltaa kaikille, tai no paremmin sanottuna tämmöstä varhaisaamuyötä. Kello näyttää hyvin paljon, mutta silmäni eivät suostu jostain syystä menemään kiinni vaikka kuinka haluaisin. Joten aloinpa rustaamaan blogiini taas jotain ihan helvetin tärkeää settiä. 


Tänään on jouluaatto. Miks musta ei edes tunnu siltä? Ihan tuntuu ku ois viel viikko siihen "h-hetkeen" ku saa syödä joulusafkaa, koristella kuusen ja avata paketteja. Suurin syy tähän fiilikseen saattaa olla se, että meillä noi jouluvalmistelut on kyl viel huolestuttavan kesken. :D Noh, kaipa kaikki järjestyy viel parhain päin.


Kävelin tänään postilaatikolle. Mun suupielet nous ylöspäin jo joku 50 metriä ennen postilaatikolle pääsemistä, kun huomasin, että se luukku oli jätetty puoliksi auki, koska sinne oli ilmestyny sellane iso putkilo. Tiesin tottakai mistä oli kysymys: mun varmaan kaks kuukautta sitte tilaama MGMT-juliste oli vihdoin saapunut. En todellakaan tajua minkä helvetinmoisen mutkan se juliste on oikein käyny mut vihdoin se oli tullu perille. Ja ajotushan oli kerrassaan täydellinen - juuri ennen jouluaattoa. No ylpeenä sen sitte ripustin toho seinälle ja siinä se lepää. Toho kuvaan liitin sit mukaan pari vinyyliä ja levyä ihan huvikseni. Jos mul ois paljon ylimäärästä rahaa, nii ostaisin viel MGMT:n signeeraaman surffilaudan, mitä ne kaupittelee tuolla niiden nettisivuilla. Pikkasenko olis komea! En luopuis siitä ehkä koskaan. Harmi vaan, että se makso melkeen tuhat euroa...  Mul on yöllä aina paha tapa, et teen jotai hemmetin heräteostoksia. Ja jos satun olemaan vähän juovuksissa, niin matkaan saattaa tarttua vähän sitä sun tätä. =D Näin käy joskus.


Mua vituttaa suuresti se, että ens keväänä Suomeen tulee esiintymään niin hemmetin kovia esiintyjiä. The National, White Lies, Cut Copy, Wombats, Junip, My Chemical Romance, Sleigh Bells ja Mogwai esiintyvät ainakin Suomessa ensi keväänä. Ja minä poloinen jään joka ikisestä tapahtumasta paitsi kiitos armeijan. Eniten nuista harmittaa The National, jonka musiikin täydellisissä vietävissä olen ollut jo monta vuotta. Antaisin ehkä yhden sormen, jos saisin vapautuksen tuoksi päiväksi ja pääsisin katsomaan kyseessä olevaa orkesteria kulttuuritalolle.


Haluan linkata tähän loppuun viel The Nationalia. tää livepätkä on viime kesäisestä Glastonburysta peräisin. Vetää kyl aika sanattomaks tämä veto.








Matt Berninger ja kumppanit: kyl mä teitä viel pääsen katsomaan! 


I won't fuck us over, I'm Mr. November... <3

4 kommenttia: