Sigh, Sigh, Sigh (A Weekend at Home)

James Allan - Glasvegas

Kello: 14.05
Olotila: Pirtee  
Nyt soi: Social Distortion - Bakersfield

Miten voikaan viikonloppu kotosalla tuntua näin mukavalta. Ei oo kiire minnekään, ei stressaa mikään ja saa oikeasti vain olla. Huomenna pitäis lähteä takaisin Sodankylää päin, mutta onneks bussi lähtee vasta joskus vähän ennen yhdeksää illalla. Ei siis mitään aamuhässäkkää tiedossa, mikä on tietenkin loistoa. Tilasin tossa viikko sitten kannettavan, joka mul oli suunnitelmissa ottaa mukaan tonne Sodankylään. Mutta näköjään se tulee sitten vasta ens viikolla, nyyh en siis saa sitä mukaan ensi viikoksi.

Mutta niin, oon kuunnellu iha älyttömästi uusia levyjä tässä parin päivän aikana. Ajattelin nyt käyttää tilaisuuden hyväksi ja pistää pienet analyysit nuista uusista albumeista, mitä oon kuunnellu tässä näin. Oon kuunnellu levyt muutamaan kertaan lävitse. Läpikuuntelukerrat ei siis todellakaan riitä antamaan vielä sitä todellista kokonaiskuvaa albumista, mutta kyllä ne suuntaa antaa. Hyvänä esimerkkinä monet levyt on auennu kunnolla mulle vasta kymmenien kuuntelukertojen jälkeen.

En oo ennen käytännössä blogissani arvostellut levyjä. Joten päätin sitten kehittää oman arvosteluasteikkosysteemin tänne. Olis tosi tylsää jos antaisin nuille levyille vain tähtiä, kuvaamaan siis kuinka hyvä tuotos kyseessä on. Haluan olla ERIS ja laitan kuvaamaan Cookie Monsterin levyn erinomaisuutta. Tähän tyyliin:

Planeetat radoiltaan suistava, maailmaa suurempi mestariteos (näitä ei tule usein!)

       

Kiitettävä levy, tällaset soi vielä pitkään!

Hyvä lätty, erittäin kuunneltavaa kamaa!

Menettelee, kaikki ei oo välttämättä menny ihan nappiin!

Korvat tuhoava paskaläjä, yök!

                              

Cut Copy - Zonoscope

Cut Copylla on vuonna 2011 vuorossa kolmannen pitkäsoiton julkaisu. Debyytti on aina debyytti, toisella levyllä pystyy vielä ratsastamaan debyytin kustannuksella mutta kolmannen pitää olla jo askel suuntaan taikka toiseen. Zonoscopen kovimmat raidat (Take Me Over ja Where I'm Going) saivat päivänvalonsa jo viime vuoden puolella ja valitettavasti albumilta ei löydy yhtään kyseessä olevien rallatusten tasoista biisiä. Tai no kuudes raita Pharaohs & Pyramids on lähes kiitettävä suoritus bändiltä - kyseessä olevaa raitaa kuvittelisin kuuntelevani jatkossakin lujasti. Muuten kyl loppualbumi tuntuu jotenkin puuduttavalta. Levyn päättää 15 minuuttia kestävä Sun God, jota ei kyllä jaksa kuunnella loppuun asti. Siinä missä yhtyeen kakkosalbumi In Ghost Coloursin loisti tarttuvilla tanssiralleillaan, Zonoscopelle on tungettu ylipitkiä geneerisiä tekotaiteellisia instrumentaalipätkiä, joista esimerkiksi tuo Sun God on varoittava esimerkki. Annan kyllä levylle vielä todellakin lisämahdollisuuden, eihän tämä ole itselle kuin yksi kevään odotetuimmista julkaisuista. Vaatii siis vielä lisää toistoja ehdottomasti. 

White Lies - Ritual 

Tätä on levyä on tullut odotettua. Bändin eka albumi To Lose My Life... oli melko hyvä paketti, mitä nyt teokseen oli päässyt livahtamaan muutama astetta heikkompi kappale. Muutamat hitit (Death, Farewell to the Fairground ja Unfinished Business) saivat debyytin kääntymään kuitenkin hienosti plussan puolelle. Ei ole varmaan uutta kenellekään se, että White Lies lainaa toisilta bändeiltä paljon. Välillä jopa tuntuu siltä ettei bändillä ole mitään omaa, yhtye nappaa piirteitä tosi paljon muun muassa Interpolin, Editorsin, Joy Divisionin ja Echo & The Bunnymenin musasta. Vaikutteiden ottaminen edeltäjistä on tietenkin okei, mutta laskelmoitu kopioiminen suoraan muilta bändeiltä syö uskottavuutta.

Mutta mites on Ritualin laita? Ensimmäisten kuuntelusykästen jälkeen minulle selvisi jo se, että uusi ei yllä lähellekään samaan kuin edeltäjänsä. Levyllä on muutama kiinnostava tapaus, näistä mainittakoon eka sinkku Bigger than Us ja jykevältä kuullostava kakkosraita Strangers. Nämä kappaleet antavat vielä uskoa siihen, että White Liesillä on ehkä tulevaisuudessa vielä jotain annettavaa. Myös bändin elektronista muodonmuutosta esittelevä Turn the Bells menettelee, sykkivä rytmi saa välillä jopa pään nyökkymään tahdissaan. Mutta loppulevy ei kyllä tarjoa todellakaan mitään kuuntelemisen arvoista. Puuduttavia, muka-massiivisia kertosäkeitä ja kappaleita ilman mitään sen suurempaa merkitystä - kuka sellaisia haluaa kuunnella? En ainakaan minä.

Pettymys on varmaan paras sana kuvaamaan tätä levyä. 

Social Distortion - Hard Times and Nursery Rhymes 

Social Distortion kuuluu niihin legendaarisiin bändeihin, jotka ovat jaksaneet pitää soundinsa LÄHES muuttumattomana jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Social Distortionille voi siinä mielessä jo antaa paljon sympatiaa. Heidän täysosumasta, vuonna 1990 julkaistusta Self Titled-levystä on aikaa jo toista vuosikymmentä. Edelleen Mike Ness jaksaa puurtaa sävelkynän varressa, vaikka matkan varrella on tapahtunut yhtä sun toista. 

Mutta miltä kuullostaa Social Distortion vuosimallia 2011? Täytyy sanoa, että ihan helvetin hyvältä. Bändin soundi ja tyyli ei oo muuttunut pätkääkään mutta silti se saa mussa aikaan todella raikkaan ja jälleen uudenlaisen kuuntelukokemuksen. Mike Nessin äänessä on ehkä havaittavissa jotain rapistumisen piirteitä, mutta silti jätkä painaa kappaleiden mukana samaan malliin kuin ennen vanhaan. Levyn koukku piilee rennossa fiiliksessä, joka välittyy kuuntelijaan joka ikisen levyn kappaleen voimin. Parasta menoa tarjoaa ehdottomasti Bakersfield, joka saa hymyn huulille laiskan pirteällä tahdillaan. "Stranded here in bakersfield, help to fall away, stranded here in bakersfield, I'm million miles away", lauletaan kertosäkeessä. Ihan mahtavaa!

Kukapa olisi uskonut että elämää nähnyt Social Distortion tekee vuonna 2011 yhden historiansa parhaista albumeista. En ainakaan minä. Tätä levyä jaksaa kuunnella varmaan pitempäänkin.

Haluan vielä mainita loppuun, että Skotlannin ylpeys Glasvegas on tehny ehkä kovimman biisinsä ikinä. World is Yours hipoo täydellisyyttä, linkkaan sen tähän loppuun. Toivottavasti huhtikuussa ulos tuleva kakkoslevy tarjoaa samanlaista menoa kuin tämä ralli! Tätä tulee varmasti jauhettua kovasti! :----)

Ps. Tuon kappaleen saa ladattua ilmaseks yhtyeen kotisivuilta!