Huomenta

Kello: 11.23

Olotila: Nälkä

Nyt soi: Glasvegas - Dream Dream Dreaming

My Room

En oo nyt viikkoon taas kirjotellu tänne. Niin aattelin suoraan sängystä herättyä hakea kupin kahvia ja istahtaa tähän tuolille skriivailemaan taas jotai tärkeää. Olin eilen Rovaniemellä, oli vähän turha reissu. Piti vasta tulla tänään takasi, mut nuo kyydit vähän kusi ja jouduin sit jo eilen illalla lähteen takasi kohti kotia. Meinasin myöhästyä vikasta bussista, mutta onneks en! Oon ollu melekee koko viikon kotona, alkuviikosta oli tuo nenähommeli tuolla Lapin keskussairaalassa ja sain sitte sairaslomaa koko loppuviikoksi. On kyllä makea. 

Pidin tuossa toissapäivänä oikein kunnon siivouspäivän, ollu muutakaan tekemistä täällä kotona. Oli kyllä aikamoiset pölyvarastot kertyny joka hemmetin paikkaan. Btw, nyt on kyllä siistiä! Lahjoitin mun vanhan koneen kokonaan mun pikkusiskolle, käytän ite nyt vaan tätä läppäriä tästä lähin. Vasemmalla kuva mun datauskornerista nykyisin. Älkää häiriintykö tuosta mun nykyisestä tietokonetuolista! Oon hankkimassa ihan näillä näppäimillä uutta tuolia, kun entinen nahkatuoli alko vedellä viimesiä.

Meikä on kuunnellu ihan liikaa tällä viikolla tuota The Nationalin uutta sinkkua. On kyl muikein biisi pitkään aikaan, nyt aloin funtsimaan että pitäiskö kattoa se Win Win -leffa, jonka upouudelta soundtrackilta tuo kappale alunperin löytyikin. Ja seuraavassa sit selviää mikä muu mulla on pyöriny soittimessa viime aikoina:

Glasvegas - EUPHORIC /// HEARTBREAK \\\

Yksikään levy ennen tätä ei oo tänä vuonna vielä kolahtanu ihan täysillä muhun. Mutta mikä parasta: Glasvegas on kehitellyt yrityksellään numero kaksi aikamoisen teoksen. Villisti nimetty Euphoric /// Heartbreak \\\ kun sattuu omistamaan ainekset nousta jopa vuoden kovimmaksi levyksi.

Missä se viehätys sitten oikein piilee? Ennen kaikkea Glasgowilaiset ovat kehittyneet biisintekijöinä hurjasti. Vaikka debyyttikin oli rautaistakin rautaisempi aloitus bändin uralle, ovat he kakkoslevyllä uskaltaneet pistää vieläkin paremmaksi. Biisejä ei ole väännetty rautalangasta ja niihin on haettu selvästi enemmän tarttumapintaa ja yksityiskohtia. James Allanin ääni taas raikaa kovempana ja raikkaampana kuin koskaan, lähes joka biisi pistää ihon kananlihalle. Bändin uusi ruotsalaisrumpali Jonna Löfgren on tuonut uudelle albumille reilusti energisempää rumpusoitantaa. Nopeatempoisemmat rytmit toimivat lähes joka biisissä, välillä kuitenkin tulee fiilis että niitä rummutteluja tungetaan vähän liikaakin joka paikkaan ja esimerkiksi kitarat ja Allanin laulu jää ihan sen varjoon. Näin muun muassa World Is Yoursissa, joka olisi toiminut ehkä paremmin hillitymmällä rummuttelulla. Jos vielä jotain muita paskoja juttuja pitäis mainita, niin homoseksuaalisuudesta kertova kappalekaksikko (Stronger than Dirt ja I Feel Wrong) ei herättäny mussa oikein minkäänlaisia fiiliksiä.

Mutta levyn loppuosa on täyttä rautaa. Kappaleet You, Dream Dream Dreaming ja Shine Like Stars ovat niin kovan luokan biisejä, että oikein itkettää. Pelottavaa ajatella, kuin hyvin nää uudet biisit vois toimia esimerkiksi akustisena. Jos toukokuussa Glasvegasia pääsen katsomaan, niin toivottavasti ne vetää jonku näistä akustisena!

Tykkään!

Ens viikolla haluan sitten sanoa sanasen The Strokesin ja Vaccinesin uusista lätyistä! Nyt lähen kyllä syömään, se on adios!


Ainiin. Jos kiinnostaa mun last.fm-profiili niin here.