Päivittelyjä Roista

Oi My Morning Jacket, milloin julkaisette uuden levyn?

Kello: 11.40

Olotila: Rento
Nyt soi: My Morning Jacket - Gideon

Moikka. Eihän tässä näin pitäny käydä: neljän viikon kinkku menikin poikki keskeltä ja pääsin eilen pois kasarmilta siviiliin. Syynä tähän se, että lääkäri määräs mut kotihoitoon, koska oon ollu yli kuukauden kipeänä ja ei meinaa millään parantua. Joten jospa sitä nyt kotioloissa vihdoin alkais paranemaan. Oon tällä hetkellä mun serkun luona Rovaniemellä ja illan päälle lähen ajeleen kohti Kolaria. Kuumettaki on pikkusen, mutta mitäs tuosta. Sitten ku pääsen kotia, katon ainaki viis leffaa. Ja koitan nauttii elämästä. Sain juuri tietää, että The Strokesin uus levy on ilmeisesti leakannut netin syövereihin. Siinä myöskin projekti, jonka kuuntelemisen ajoitan tulevalle viikonlopulle. Myös uutta R.E.M.:iä koitan saada kuunneltua viikonlopun aikana. Ja ainiin! TV On the Radio julkaisi myös uuden sinkun, joka oli ihan jepa.

Mutta joo. Viimeset pari viikkoa on mennyt aikalailla Radioheadin, My Morning Jacketin, Dovesin, Pulpin ja Sueden vietävissä. Nuista kaks viimestä on ollut mulle kauttaaltaan tosi epämääräsiä tähän asti, mitä nyt jotain suurimpia hittejä joskus tullut satunnaisesti kuunneltua. Pulp nyt tulee nuista kahdesta ainakin olemaan sellanen yhtye, jonka parissa tuun viettämään vielä paljon aikaa. Täydellistä musiikkia. My Morning Jacket teki pitkän tauon jälkeen myös paluun soittolistoille, täydellinen bändi myös kyseessä. Yhtyeen ekaa levyä en oo juuri ikinä oikein saanut aikaseksi kuunneltua. Täl viikol sain kuitenkin itseni sen ääreen ja en oo yhtää pettynyt!

Nyt vihdoin pistän jonkin näköstä arvostelua siitä Radioheadin uudesta levystä!




Radiohead - The King of Limbs 


Radiopää - Oksien kuningas. Tää levy tuli niin yllättäen, että en osannut siihen edes varautua. Ekat pari kuunteluviikkoa meni oikeastaan vain makustellessa. Yleensä ku mun mittapuulla jotain suurta ja mullistavaa julkaistaan, menee siihen kauan aikaa ennen ku alkaa hahmottaa minkäänlaista kuvaa kokonaisuudesta. The King of Limbs on ollut mulle hyvin tyypillinen tällainen levy, vihdoin pystyy alkaa muuttamaan kuuntelukokemuksia sanoiksi ja antamaan jonkinlaista arvosanaa levylle.

Radioheadin järjestyksessään kahdeksas levy alkaa ihan hauskasti. Siinä missä In Rainbowsin 15 Step nappasi heti ensimmäisten sekuntien aikana tiukasti hyppysiinsä, The King of Limbsin aloituskappale Bloom on vaisusti etenevä Yorke-ulvonta joka onnistuu aluksi vain hämmentämään, mutta monien kuuntelukertojen jälkeen biisi puhkeaa kirjaimellisesti kukkaan. Seuraavat raidat Morning Mr Magpie, Feral ja Little by Little kuuluvat myös ehdottomasti levyn parhaimmistoon joista jälkimmäinen oli SE ensimmäinen raita, joka käytännössä vei sydämeni. Mutta se levyn ehdoton helmi onkin sitten kappale nimeltään Lotus Flower - hieno biisi, jossa kiteytyy loistavasti yhtyeen kaikki parhaat puolet.

The King of Limbs jatkaa aikalailla samaa In Rainbows-linjaa, jossa kaikki Radioheadin vanhemmilla levyillä käyttävät elementit sekoittuvat yhdeksi isoksi palleroksi. Painotus on kuitenkin edelleen elektronisuudella. Uudella levyllä rummut ovat päässeet yhä suurempaan rooliin, kappaleiden rytmit rakennetaan suurimmaksi osaksi villeillä rummutuksilla, johon lähtevät myöhemmin mukaan kitara, elektroniset soundit ja Yorken ääni.

The King of Limbs on hyvä levy ja hienosti toimiva kokonaisuus. Oisin odottanut, että nää kappaleet ois saanu kuitenkin mussa vielä suuremman kasvuprosessin aikaan mutta toisin kävi. Mutta meneehän tämä tietysti näinkin, seuraavaa alpumia odotellessa.

Ei kai tässä muuta, lähen syömään nyt jotain mun palavaan nälkään. Palaillaan!